Sandra Heikkolan (Eskola) muistokirjasta, kirjoitettu Seiskarissa 9.1.1924 - julkaistu Seiskarilainen-lehdessä no 7/1996 Ystävä merenkulkijain, yön tulitorni suuri, Seikarin pohjoisrannalla on rautainen, korkea muuri. Jo monta vuotta mennyttä on ollut paikallansa, lävitse öiden myrskyisten lähettäin valoansa.  Perästä hetken sumeisen, säteensä kirkas loistaa, laskusta ilta- auringon, noin aamuun asti loistaa. Näin varoittavan valonsa lähettää meren yli, jossa aukee salakarien kammottava syli. Missä neito Vellamoinen oottaa saalistansa, meren vaahdot valkolaineet kultakutreillansa. Sinne säteet kirkkahat yön tulitornin loistaa, siten Ahtin kummat hankkeet eelleen estää, poistaa. |
Etusivu > Tarinoita Seiskarista >